Meillä kävi tänään äkkinäisellä vierailulla työasioissa yksi Arton kollega, jota koirat eivät olleet ennen nähneet. Poikien iloinen suhtautuminen tulijaan ei yllättänyt minua, mutta vähän jännitti mitä Salma, vaikka sosiaalinen ja ystävällinen onkin, tuumaa tuikituntemattomasta ihmisestä, kun laatikossa pötköttää alle viikon vanhat pennut. Vähäinenkin huoleni oli turha, sillä Salma parkkeerasi oven suussa vieraan kulkijan rapsuteltavaksi ja esitteli pentujaan ylpeänä häntää heilutellen. Olenko jo sanonut, että tuo koira on IHANA?! No, nyt sanoin. Juuri niin luottavainen ja avoin, kuin pitääkin. Välillä ihan harmittaa, ettei se ole oma :D Mutta jospa tuo rentous olisi periytyvää sorttia!
Pennutkin kasvavat huikeaa vauhtia! Huomenna on jo viikko ikää, uusien potrettien aika siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti